Sotahistoria on rumaa ja pitää aina muistaa se inhimmillinen kärsimys, mitä sotiin liittyy. Siksi en koe mielekkäänä glorifioida liikaa sotiin liittyviä tapahtumia. MG42 eli saksalainen kevytkonekivääri oli toisen maailmansodan aikaan teknisesti upea ja huippuunsa hiottu insinööritaidonnäyte, joka kiehtoo aseharrastajia yhä tänäkin päivänä. Tästä näkökulmasta asiaa tuskin kuitenkaan ajatteli liittoutuneiden lääkintämies, joka raahasi haavoittunutta suojaan Normandian Omaha-beachilla kesäkuun kuudes päivä vuonna 1944.
Kaikista kauhuista huolimatta sotiin liittyy paljon valtavan mielenkiintoista historiaa, johon tutustumalla on mahdollista oppia myös ajattelemaan sotien seurauksia. Ymmärrys tulee innostumisen kautta, jos on tullakseen. Tämän tekstin tarkoituksena onkin innostaa historian pariin ja esitellä viisi kiinnostavaa asiaa Toisesta Maailmansodasta.
Hitler oli pahasti riippuvainen huumausaineista
Pervitiini oli myös Suomen armeijan käytössä Talvi- ja Jatkosodissa. (Der Spiegel)
Natsisaksan johtaja Adolf Hitler kärsi huonosta ruoansulatuksesta ja tästä syystä olikin lähes kokonaan kasvissyöjä. Pelkkä ruokavalio ei kuitenkaan auttanut Hitleriä eroon vatsavaivoista ja vuonna 1936 huvilallaan natsijohtaja kärsi edelleen kovista kivuista. Hitlerin vieraana ollut lääkäri Theodor Morell tarjoutui lääkitsemään isäntäänsä. Muutaman päivän päästä natsijohtaja olikin jo paljon paremmalla voinnilla ja Morellista ja tämän lääkkeistä tuli kiinteä osa Hitlerin arkirutiineja.
Sodan syttyessä ja edetessä Hitlerin terveys heikkeni ja Morell joutui käyttämään yhä kovempia aineita pitääkseen hänet virkeänä ja hyväkuntoisena. Vuonna 1941 Hitler käytti jo säännöllisesti amfetamiinijohdannaisia, kuten pervitiiniä. Sodan kääntyessä natsisaksan kannalta huonompaan suuntaan vuonna 1943 Hitlerin mielenterveys alkoi romahtaa ja tarvittiin yhä uusia aineita pitämään hänet kasassa. Heroiinia sisältävä lääke Eukodal aiheutti voimakkaan riippuvuuden, mutta myös auttoi Hitleriä keräämään ajatuksensa ja osallistumaan itärintaman sodankäyntiin, kenraalien ja saksan sotamenestyksen harmiksi. Murhayritys vuonna 1944 rikkoi natsijohtajan tärykalvot ja hänelle määrättiin kokaiinia sisältäviä tippoja. Sodan loppuvaiheissa Morell ei enää pystynyt hankkimaan riittävästi tarvittavia "lääkkeitä", koska erilaisia pistoksia ja huumausaineita tarvittiin niin paljon. Vieroitusoireet ottivatkin vallan harhaisesta Hitleristä ja silminnäkijäkertomukset hänen viimeisistä päivistään antavatkin kuvan epätoivoisesta rappionarkomaanista.
Mosquito oli puinen lentokone ja siitä syystä aikansa parhaita
Mosquito oli kaksipaikkainen. (Wikimedia Commons)
De Havilland Mosquito oli brittien ilmavoimien RAF:n kevyt ja nopea pommikone. Sen siivissä oli kaksi voimakasta moottoria, joiden ansiosta koneen huippunopeus oli jopa 600 km/h. Mosquiton vauhti oli niin suuri, että Saksan hävittäjät eivät saaneet sitä yleensä kiinni, mikäli kone ehti kääntyä pommituksen jälkeen kotimatkalle.
Mosquiton salaisuus oli sen rungossa, joka oli poikkeuksellisesti rakennettu vanerista! Tämä teki siitä erittäin kevyen ja vakaan lennettävän. Suurten siipien ansiosta Mosquito pystyi myös kestämään yllättävän paljon osumia ennen kuin se tipahti. Kone oli yksi toisen maailmansodan hienoimpia lentokoneita ja monipuolisuutensa vuoksi sitä käytettiin kaikenlaisissa tehtävissä tiedustelusta yöpommituksiin. Pommikoneena Mosquitoon mahtui noin tuhannen kilon pommilasti ja se oli täydellinen tarkkuutta vaativiin matalapommituksiin.
Natsit käyttivät kaasua edistääkseen sotilaiden mielenterveyttä
Kuorma-auto, jollaisia käytettiin kaasutuksessa. (Wikimedia Commons)
Natsisaksa perusti jo toisen maailmansodan alussa niin kutsutun Einsatzgruppen erikoisjoukko-osaston, jonka tehtävänä oli etsiä ja surmata miehitetyiltä alueilta vahingollisina pidettyjä ihmisiä, kuten juutalaisia ja kommunisteja. Osastoon valittiin rikollisia ja muita, joiden ajateltiin kykenevän kylmäverisiin surmatöihin. Pian kuitenkin huomattiin, että jopa näillä joukoilla oli vaikeuksia suoriutua ampumalla tehdyistä joukkoteloituksista, joissa surmattiin niin miehiä, naisia kuin lapsiakin. Teloittaminen oli hidasta ja henkisesti erittäin kuormittavaa siihen määrätyille sotilaille.
Tehostaakseen ja “inhimmillistääkseen” teloituksia, kuten Himmler itse muutosta kutsui, alettiin kehittää vaihtoehtoisia menetelmiä. Pian itärintamalle jyristelikin kaasuautojen prototyyppejä, joissa kuorma-auton omaa pakokaasua ohjattiin sen ilmatiiviiseen tavaratilaan, johon teloitettavat oli suljettu. Kaasuautoja rakennettiin kaiken kaikkiaan noin 60 ja on laskettu, että niiden konteissa surmattiin itärintamalla noin puoli miljoonaa ihmistä.
Valkoinen kuolema koitui yli kahden sadan neuvostosotilaan kohtaloksi
Simo Häyhä käytti aseenaan Sako M28/30 kivääriä, joka tunnetaan myös nimellä "Pystykorva". Muista tarkka-ampujista poiketen Häyhä ei käyttänyt kiikaritähtäintä. (Wikimedia Commons)
Ensimmäinen maailmansota toi rintamalle pelottavat tarkka-ampujat. Vaikka tarkka-ampujia oli toki ollut aiemminkin, optiikan ja aseiden kehitys mahdollistivat aivan uudella tavalla näkymättömän kuoleman uhan eturintamassa palveleville sotilaille. Toisesta maailmansodasta tunnetaan useita nimekkäitä tarkka-ampujia, kuten neuvostoliittolainen naissotilas Lyudmila Pavlichenko. Yksi henkilö on kuitenkin noussut viime aikoina netissä eräänlaiseksi kulttilegendaksi tarkka-ampujien joukossa ja tuo henkilö on suomalainen Simo Häyhä.
Häyhästä poikkeuksellisen tekee se, että hän osallistui ainoastaan vuosien 1939 ja 1940 välisenä talvena käytyyn Suomen ja Neuvostoliiton väliseen talvisotaan ja saavutti kuolemattoman maineensa vain kolmessa kuukaudessa . Aluksi Häyhä taisteli Karjalassa Kollaalla tavallisena kiväärimiehenä, mutta hänen kykynsä huomattiin pian ja alikersantti määrättiin ryhtymään tarkka-ampujaksi.
Metsästystä harrastanut Häyhä sopi uuteen rooliinsa erinomaisesti. Koviin pakkasiin tottuneella metsämiehellä oli selkeä ylilyöntiasema kaukaa Ukrainasta tuotuihin neuvostosotilaisiin, jotka hyytävä talvi ja suomalaisten mottitaktiikka jäädyttivät pitkiksi kolonniksi pienille metsäteille. Maaleja ei puuttunut ja Häyhän esimies, Luutnantti Juutilainen, käyttikin tätä hyväkseen määrätessään tarkka-ampujan ja hänen Sako-kiväärinsä mitä erilaisempiin tehtäviin. Näistä tehtävistä ja niiden aiheuttamista vihollistappioista Juutilainen piti myös kirjaa ja hänen ansiostaan Häyhän maine alkoi levitä aina ulkomaille asti. Rintamalla hänen tekonsa kannustivat omia joukkoja jaksamaan. Valkoinen kuolema odotti niitä, jotka olivat uskaltautuneet hyökätä Suomeen.
Häyhän taistelut loppuivat haavoittumiseen viikkoa ennen Talvisodan päättymistä. Yksinäinen luoti onnistui siinä, missä Stalinin määräämät tykistökeskitykset, ilmaiskut tai vihollisen tarkka-ampujat Valkoisen kuoleman eliminoimiseksi eivät aiemmin olleet onnistuneet. Räjähtävä luoti osui Häyhää leukaan ja vei suuren osan siitä mukanaan. Sota oli Simon osalta ohi ja hänet evakuoitiin pois rintamalta. Sitkeä tarkka-ampuja toipui vammasta, mutta rintamalle Häyhää ei kuitenkaan enää päästetty.
Saksan ydinasehaave päättyi Operaatio Gunnersideen
Elokuva "The Heroes of Telemark" kertoo uhkarohkeasta kommandoiskusta. (Wikimedia Commons)
Toisen maailmansodan aikana Saksa käytti valtavasti resursseja erilaisiin kokeellisiin aseisiin. Näistä tunnetuimpia ovat ehkä pitkän matkan raketit V1 ja V2, joita ammuttiin Pohjois-Ranskasta Englannin kanaalin yli esimerkiksi Lontooseen. Rakettiteknologian ohella Saksa kehitti myös ydinasetta ja olikin sen kehittelyssä huomattavasti liittoutuneita pidemmällä vielä sodan alkuvuosina. Saksa olisi voinut myös onnistua hankkeessaan, mikäli norjalaisten vastarintamiesten toteuttama operaatio Gunnerside ei olisi onnistunut.
Saksan ydinteknologia perustui luonnonuraanin käyttöön ja sen hyödyntämiseksi tarvittiin runsaasti vaikeasti tuotettavaa raskasta vettä. Tärkein raskaan veden tuotantolaitos Saksalla oli sen miehittämässä Norjassa. Liittoutuneet olivat onnistuneet hankkimaan tiedon laitoksen sijainnista, mutta yritys tuhota se pommittamalla olisi ollut vielä vuonna 1943 todella haastavaa. Lopulta tehtävää suorittamaan lähetettiin pieni kymmenen miehen ryhmä norjalaisia kommandoja, jotka onnistuivatkin aiheuttamaan tuotantolaitokselle suuria vaurioita ja vielä pakenemaan paikalta. Isku sai saksalaiset tekemään päätöksen siirtää jo valmis raskas vesi turvaan Saksaan, mutta Norjan vastarintaliike onnistui myös upottamaan sitä kuljettaneen lautan. Saksan ydinaseohjelma kärsi takaiskun, josta se ei ehtinyt enää toipua. Ensimmäisen ydinaseen valmisti lopulta Yhdysvallat, joka käytti sitä pakottaakseen Japanin rauhaan Saksan antauduttua vuonna 1945. Osansa tässä oli nimenomaan Saksasta sotasaaliina saadulla ydinaseteknologialla.
Mitä tästä voisi oppia?
Tässä oli viisi mun mielestä mielenkiintoista palaa historiaa Toisesta maailmansodasta. Tekstin alussa puhuin siitä, että historian tunteminen auttaa meitä ymmärtämään nykyisyyttä ja mahdollisesti jopa kasvamaan ihmisinä. Jos nyt yhden tärkeän asian näiden viiden kertomuksen kohdalta tästä näkökulmasta nostaisin niin sen, että on tärkeää ymmärtää se inhimmillinen kärsimys, mitä siviilit ja sotilaat molemmilla puolilla rintamaa ovat joutuneet kokemaan. Siitä voisi vetää vaikka sellaisen elämänasenteen, että ei ehkä ihan jokaisesta pikkujutusta kannata vetää hernettä nenään, koska aika moni ihminen historiassa ja tietysti nykyäänkin vaihtaisi mielellään paikkaa ja aikaa meidän nykyajan suomalaisten kanssa.
Lähteet
Tieteen Kuvalehti: Historia 12/2017 (Hitler oli huumekoukussa)
Tieteen Kuvalehti: Historia 15/2018 (De Havilland Mosquito)
Tieteen Kuvalehti: Historia 8/2017 (Kaasuautot)
Tieteen Kuvalehti: Historia 18/2017 (Valkoinen kuolema)
Wikipedia: Norwegian heavy water sabotage. Luettavissa osoitteessa: https://en.wikipedia.org/wiki/Norwegian_heavy_water_sabotage (Luettu 8.3.2019)
Kommentit
Lähetä kommentti