Israelilaisten alkuperä Raamatussa: Exodus ja luvatun maan valloittaminen
Toinen Mooseksen kirja aloittaa kertomuksen israelin kansan vaiheista Egyptin orjuudessa. Joosef ja hänen perheensä ovat olleet pitkään kuolleena ja uusi Faarao on unohtanut Joosefin.
1 Nämä ovat Jaakobin pojat, jotka tulivat perheineen Egyptiin isänsä mukana. 2 Ruuben, Simeon, Leevi ja Juuda, 3 Isaskar, Sebulon ja Benjamin, 4 Dan ja Naftali, Gad ja Asser. 5 Joosef oli jo entuudestaan Egyptissä. Jaakobille syntyneitä jälkeläisiä oli kaikkiaan seitsemänkymmentä. 6 Sitten Joosef kuoli, samoin hänen veljensä ja koko se sukupolvi, 7 mutta israelilaiset olivat hedelmällisiä ja saivat paljon lapsia. He lisääntyivät niin runsaasti, että maa tuli heitä täyteen. Egyptissä nousi valtaan uusi kuningas, joka ei tiennyt Joosefista mitään. 9 Hän sanoi kansalleen: »Israelilaiset ovat tulleet liian lukuisiksi ja voimakkaiksi. 10 Nyt meidän on toimittava viisaasti, etteivät he enää lisäänny. Muuten voi käydä niin, että he sodan sattuessa liittyvät vihollisiimme, alkavat taistella meitä vastaan ja lähtevät pois tästä maasta. 11 Niin israelilaisille asetettiin työnjohtajia, joiden oli määrä näännyttää heidät raskaalla pakkotyöllä. Heidät pantiin rakentamaan Pitomin ja Ramseksen kaupungit, joihin tuli faraon varastot. 12 Mutta mitä enemmän heitä sorrettiin, sitä enemmän he lisääntyivät ja sitä laajemmalle he levisivät, niin että egyptiläiset alkoivat vihata heitä. 13 He pakottivat lopulta israelilaiset orjikseen 14 ja katkeroittivat heidän elämänsä ankaralla työllä, laastin- ja tiilenteolla ja raskaalla maatyöllä, kaikenlaisella pakkotyöllä. 15 Egyptin kuningas puhui heprealaisten kätilövaimoille, joista toisen nimi oli Sifra ja toisen Pua, 16 ja sanoi: »Kun autatte heprealaisnaisia synnytyksessä, tarkastakaa heti lapsen sukupuoli. Jos lapsi on poika, tappakaa se, mutta jos se on tyttö, se saa jäädä eloon.» (2. Moos. 1:1-14 KR92)
Monelle tutussa kertomuksessa Mooses-vauva selviää faaraon julmasta käskystä, koska hänen siskonsa Mirjam laittaa hänet kaislakorissa kellumaan Niiliin. Hallitsijan tytär löytää vauvan ja näin Mooses kasvaa Egyptin hovissa. Aikuisena hän kuitenkin joutuu kohtaamaan menneisyytensä ja pakenee aavikolle Midianin maahan surmattuaan israelilaista orjaa lyöneen vartijan. Siellä hän menee naimisiin ja elää onnellisena, kunnes palavassa pensaassa ilmestynyt jumala Yahwe käskee hänen palata Egyptiin. Egyptissä Mooses liittoutuu Aaron-veljensä kanssa ja yhdessä he vaativat faaraota vapauttamaan israelin kansan. Faarao kuitenkin toistuvasti kieltäytyy, joten Yahwe-jumala lähettää vitsauksia, joista viimeinen on esikoisten kuolema. Israelilaiset säästyvät tältä sivelemällä karitsan verta talojensa ovenpieliin ja näin kuolema kiertää heidät, mutta kaikki muut esikoiset, ihmiset ja eläimet kuolevat. Oman pojan kuolema saa faaraon lopulta päästämään israelilaiset lähtemään kohti Jumalan Abrahamille lupaamaa maata. Raamattu kertoo, että yhteensä 600 000 miestä ja heidän mukanaan naiset, lapset ja vanhukset lähti Mooseksen johtamina Egyptistä.
37 Israelilaiset lähtivät liikkeelle Ramseksesta kohti Sukkotia. Heitä oli noin kuusisataatuhatta marssikelpoista miestä sekä lisäksi naiset ja lapset. 38 He ottivat mukaansa suuret laumansa, lampaita, vuohia ja nautakarjaa. Heidän kanssaan lähti myös paljon sekalaista väkeä. 39 Egyptistä tuomastaan taikinasta he leipoivat litteitä happamattomia leipiä, sillä heidät oli ajettu pois Egyptistä ennen kuin taikina oli ehtinyt hapata eivätkä he olleet varanneet itselleen edes matkaevästä. 40 Israelilaiset olivat asuneet Egyptissä kaikkiaan neljäsataakolmekymmentä vuotta. 41 Juuri sinä päivänä, kun neljäsataakolmekymmentä vuotta oli kulunut, koko Herran oma joukko lähti Egyptistä. 42 Sinä yönä Herra valvoi viedäkseen heidät pois Egyptin maasta; se on Herralle pyhitetty yö, ja silloin kaikkien israelilaisten sukupolvesta toiseen tulee valvoa. (2. Moos. 12:37-42 KR92)
Pian faarao tulee kuitenkin toisiin ajatuksiin ja lähtee ajamaan israelilaisia takaa sotavaunuilla. Merenrantaan ahdistetut israelilaiset valittavat Moosekselle, että hän toi heidät kuolemaan aavikolle. Yahwe-jumalalla on kuitenkin suunnitelma ja hän erottaa egyptiläiset ja israelilaiset tulipatsailla. Tämän jälkeen Mooses lyö sauvallaan merta ja israelilaiset kävelevät avautunutta merenpohjaa pitkiin vastarannalle. Tulipatsaiden sammuttua egyptiläisten sotavaunut jatkavat takaa-ajoa, mutta mereen avautunut kuilu sulkeutuu ja koko faaraon sotajoukko tuhoutuu meren palatessa takaisin normaaliin olotilaansa.
Israelilaiset kävelemässä pitkin merenpohjaa animaatiossa Egyptin Prinssi (1998)
Pian Mooses saa huomata, että johtaminen ei ole helppoa, sillä orjuudesta vapautuneet israelilaiset valittavat jatkuvasti joka asiasta. Ihmeistä huolimatta he hylkäävät Yahwen ja Mooseksen veli Aaron tekee heille kullasta kaksi sonnijumalaa sillä aikaa, kun Mooses on vuorella konsultoimassa omaa jumalaansa. Tästä epäuskosta rangaistuksena Yahwe määrää israelilaisille neljänkymmenen vuoden erämaavaelluksen, jonka aikana epäuskoinen sukupolvi kuolee pois. Viidennessä Mooseksen kirjassa Mooses antaa israelin kansalle viimeiset ohjeensa ja lopulta luvussa 34 kuvataan hänen kuolemansa.
1 Mooses nousi Moabin tasangolta Nebonvuorelle, Pisgan huipulle, joka on Jordanin itäpuolella vastapäätä Jerikoa. Herra näytti hänelle koko maan: Gileadin, Danin, 2 Naftalin, Efraimin ja Manassen alueet ja koko Juudan maan läntiseen mereen saakka, 3 Negevin sekä Jordanin alangon, sen syvänteen, joka ulottuu Jerikosta, Palmukaupungista, Soariin asti. 4 Herra sanoi Moosekselle: »Tämä on se maa, josta olen puhunut Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille ja jonka olen vannonut antavani heidän jälkeläisilleen. Minä olen antanut sinun nähdä sen, mutta sinä et pääse sinne.» 5 Mooses, Herran palvelija, kuoli Moabin maassa, kuten Herra oli määrännyt. 6 Herra hautasi hänet laaksoon, joka on Bet-Peorin lähellä Moabissa, mutta kukaan ei tähän päivään mennessä ole saanut tietää hänen hautansa paikkaa. 7 Mooses oli kuollessaan sadankahdenkymmenen vuoden ikäinen, mutta hänen näkönsä ei ollut hämärtynyt ja hän oli vielä täysissä voimissaan. 8 Israelilaiset itkivät Moabin tasangolla Mooseksen kuolemaa, kunnes kolmenkymmenen päivän suruaika kului umpeen. 9 Joosua, Nunin poika, oli täynnä viisauden henkeä, sillä Mooses oli pannut kätensä hänen päälleen ja siunannut hänet. Israelilaiset tottelivat häntä ja tekivät niiden ohjeiden mukaisesti, jotka Herra oli Moosekselle antanut. 10 Israelin kansasta ei ole enää koskaan noussut toista sellaista profeettaa kuin Mooses, jonka kanssa Herra puhui kasvoista kasvoihin. 11 Kukaan muu ei ole tehnyt sellaisia suuria ja pelottavia mainetekoja, joita Herra lähetti Mooseksen tekemään faraolle, kaikille hänen palvelijoilleen ja koko Egyptin maalle, 12 ihmetekoja, jotka Mooses teki koko Israelin kansan nähden Herran väkevän käden voimalla. (5. Moos. 34:1-12 KR92)
Luvatun maan valloitus jäi siis Joosuan, Nunin pojan, vastuulle ja tästä uudesta ajanjaksosta kertoo Vanhan Testamentin Joosuan kirja. Siinä kuvataan Kanaanin maan valloitusta ja sen jakoa Jaakobin pojista periytyvien kahdentoista heimon kesken.
Mahdolliset yhteydet israelilaisiin: Hyksot, habirut ja shasut
Raamatun kertomus israelilaisten alkuperästä on monelta osin ongelmallinen niiden tietojen valossa, joita meillä on tuon ajan historiasta Egyptin, Kanaanin ja sen eteläpuolisten erämaiden alueelta. Niiltä alueilta siis, jotka ovat Exodus-kertomuksen tapahtumapaikkana. Tämä voi yllättää monet, koska kertomus on yllättävän yksityiskohtainen ja tarkka esimerkiksi paikannimien osalta. Yksityiskohdat ovat kuitenkin myös yksi kertomuksen kompastuskiviä, koska ne eivät sovi historialliseen viitekehykseen. Mikään ei viittaa siihen, että Egyptistä, jonka asukasluvun arvellaan olleen noin 2,8 miljoonaa, olisi myöhäisellä pronssikaudella lähtenyt yli kahden miljoonan (miehet, naiset ja lapset) israelilaisen joukko, joka olisi vaeltanut 40 vuotta Siinain ja Arabian niemimaiden erämaissa. Näin mittavasta kansainvaelluksesta ei myöskään Kanaanin alueelta löydy jälkiä.
Useita vaihtoehtoisia teorioita, jotka pyritään soveltaen sovittamaan Raamatun kertomukseen, on esitetty. Yksi tällainen on, että israelilaiset olisivat Ala-Egyptiä vuosina 1630 - 1520 hallinneiden seemiläisten Hyksojen jälkeläisiä. Tämä noin sadan vuoden ajanjakso päättyi, kun faarao Ahmose valloitti Niilin suiston alueen takaisin ja yhdisti jälleen Egyptin yhdeksi valtakunnaksi. Hyksojen kohtalosta tämän jälkeen ei ole varmuutta, mutta on arveltu, että he olivat niin integroituneita egyptiläiseen kulttuuriin, että suurin osa yksinkertaisesti vain jäi asumaan Egyptiin. Hykso-teoria sopii siinä mielessä Raamatun kertomukseen, että Joosef ja hänen perheensä tulivat Egyptiin idästä, kuten hyksotkin. On mahdollista, että karkoitettujen hyksojen muisto on jäänyt elämään Kanaaniin palanneiden ihmisten kertomuksissa, mutta muuten yhteydet Raamatun kertomukseen ovat yleisesti vähäiset.
Toinen suosittu teoria perustuu el-Amarnan kaupungista vuodesta 1887 alkaen löydettyihin Amarnan kirjeisiin. El-Amarna oli faarao Atekhnatenin rakennuttama uusi pääkaupunki, joka kuitenkin hylättiin hänen kuoltuaan. Näin kuninkaallinen arkisto säilyi melko koskemattomana, kunnes paikalliset egyptiläiset 1800-luvun lopulla alkoivat tehdä kaivauksia ja myydä löytöjään eteenpäin. Amarnan kirjeissä on säilynyt runsaasti Kanaanin alueen kaupunkivaltioiden ja Egyptin faaraon välistä kirjeenvaihtoa. Näissä kirjeissä paikalliset hallitsijat kuvailevat alamaisuuttaan faaraolle, valittavat naapureistaan ja pyytävät apua habiruja vastaan. Nämä habirut on monesti yhdistetty Joosuan johtamiin israelilaisiin. Suurin ongelma tässä teoriassa on, että sama habiru-ongelma oli myös Mesopotamiassa, Anatoliassa ja Syyriassa, joten mistään yksittäisestä etnisestä ryhmästä ei ole ollut kyse. Ei ole myöskään näyttöä siitä, että habirut olisivat valloittaneet niitä alueita, joita Joosuan kirjassa kuvataan. Egypti hallitsi vasalliensa kautta Kanaanin aluetta vielä pitkään Amarnan kirjeiden jälkeen aina vuoteen 1130 eaa.
Vielä yksi mainitsemisen arvoinen ryhmä ovat niin kutsutut shasut. Tämä nimi mahdollisesti tarkoittaa vaeltajia muinaisella egyptin kielellä. Nämä shasut olivat nomadeja, jotka olivat Egyptin vihollisia. Heitä on kuvattu eräästä temppelistä löytyneessä pilarissa kaikkiaan kuusi eri ryhmää. Erityisen mielenkiintoinen näistä ryhmistä on nykyisen Israelin eteläpuolella asuneet Shasu of Yhw (eng.) Tämä ensimmäinen kirjallinen maininta Yahwesta on saanut jotkut tutkijat ajattelemaan, että Yahwen palvonta on levinnyt Israelin alueelle sen eteläpuolelta, Edomista ja Midianista, joissa kyseistä jumalaa on palvottu ukkosenjumalana jo pronssikaudella. On mahdollista, että muisto tästä on säilynyt Raamatussa, koska juuri Midianin maassa Mooses tutustui Yahween. Tämän puolesta puhuu myös Tuomarien kirjan luvussa 5 säilynyt vanha runo:
4 Herra, kun sinä lähdet Seiristä, kun saavut Edomin maasta, silloin vapisee maa, silloin lankeaa taivaasta sade, pilvet syöksevät vettä. 5 Herra saa vuoret järkkymään, itse Siinaikin vavahtaa Herran, Israelin Jumalan edessä.
Raamatulliseen narratiiviin shasut asettuvat tietysti myös, koska Joosuan johtamat israelilaiset hyökkäsivät nimenomaan etelästä ja toivat sitä kautta mukanaan Yahwen palvonnan Kanaanin alueelle. Se, miksi tätä ei pidetä todennäköisenä johtuu siitä, että nykytutkimuksen valossa israelilaiset eivät varsinaisesti tulleet mistään, vaan ylängöillä asuvien heimojen kulttuurinen identiteetti kehittyi vähitellen erilleen Kanaanin alueen muista kulttuureista. Yhteys shasujen Yahun eli Yahwen ja israelilaisten jumalan Yahwen kanssa on kuitenkin olemassa, joten se tarjoaa mielenkiintoisen tutkimuskohteen sekä positivistisille, humanistisille että uskonnollisista lähtökohdista toimiville historiantutkijoille.
Historiantutkimuksellinen näkökulma: Symbioositeoria
Ensimmäinen Raamatun ulkopuolinen maininta israelilaisista löytyy egyptiläisestä Merneptahin steelasta. Tämä steela on suuri kivipaasi, jonka faarao Merneptah pystytti kertomaan sotaretkistään. Pääosa kivestä kertoo libyalaisia vastaan käydyistä taisteluista, mutta siinä mainitaan kuitenkin myös Kanaaniin tehty sotaretki.
Merneptahin steela (Wikipedia)
Osiossa, jossa israelilaiset mainitaan on listattu useampia alueen kaupunkivaltioita, jotka egyptiläiset ovat oman versionsa mukaan murskanneet taistelussa. Rivillä, jolla Israel mainitaan lukee seuraavasti:
"Israel on tuhottu. Hänen siementään ei enää ole." -Faarao Merneptah 1208 eaa.
Koska egyptiläisetkään eivät kirjoittaneet historiaa sellaisenaan, kuin asiat tapahtuivat, tulee tekstiin suhtautua varauksella. Ymmärrettävästi israelilaisia ei myöskään tuhottu ainakaan kokonaan, koska he myöhemmin perustivat kuningaskunnan, jonka Assyrian kuningas todistettavasti vuonna 722 eaa. valloitti ja liitti omaan imperiumiinsa. Tekstin merkityksestä on käyty valtavasti keskustelua. Sen ehkä tärkein viesti on nimeen Israel liitetyssä attribuutissa, jonka voi lukea kirjoitusmerkeistä kahtena istuvana ihmisenä. Tämä ominaisuus erottaa israelilaiset sekä rannikon kaupunkivaltioista että aiemmin mainituista shasuista. Kirjoitusmerkit tarkoittavat nimittäin kansaa tai ihmisryhmää, joka ei varsinaisesti ole sidottu alueeseen tai kaupunkiin. Toisin sanoen vuonna 1208 egyptiläinen kirjuri viittasi israelilaisiin yhtenäisenä joukkona, joka ei kuitenkaan täyttänyt valtion tai kaupunkivaltion kriteerejä.
Merneptahin steela on merkittävä, koska se on satoja vuosia vanhempi, kuin myöhemmät säilyneet maininnat Israelista, jotka sijoittuvat 900- ja 800-luvuille eaa. Se ei kuitenkaan juuri helpota sitä työtä, jonka avulla on kirjallisten lähteiden puutteessa pyritty arkeologian avulla löytämään historiallinen Israel. Esimerkiksi pelesten eli Raamatun filistealaisten tulo alueelle 1200-luvun aikana voidaan melko selvästi erottaa heidän käyttämänsä keramiikan avulla. Löytöjen perusteella tiedetään, että noin vuonna 1170 ilmestyi Välimeren rannikolle yhtäkkiä suuri määrä mykeneläiseen tyyliin koristeltuja saviruukkuja, jotka huomattavasti poikkeavat alueen alkuperäisestä keramiikasta. Samaan aikakauteen on myös ajoitettu samalta alueelta tuhottuja kaupunkeja. Näin ollen on päätelty, että 1200-luvun aikana Välimeren itärannikolle ilmestyi sotaisa kansa, joka tuhosi ensin kaupunkeja, mutta asettui sen jälkeen asumaan alueelle sulautuen lopulta alkuperäisväestöön.
Israelilaista kulttuuria on yritetty etsiä esimerkiksi sianluiden avulla. Koska Vanha Testamentti kieltää sian syömisen, ei sianluita tulisi juurikaan löytyä muinaisen Israelin alueilta. Tässä, kuten muissakin yrityksissä, on kuitenkin se ongelma, että muutkaan Kanaanin alueen asukkaat eivät ilmeisesti juuri syöneet sianlihaa, koska luita löytyy yhtä vähän joka paikasta. Ainoastaan kreikkalaista alkuperää olleiden filistealaisten kaupungeista on löytynyt runsaasti sikojen luita. Toinen yritys löytää israelilaiset alueelta on liittynyt kertomukseen Egyptin orjuudesta. Mikäli israelilaiset tulivat Egyptistä, he mitä luultavimmin toivat mukanaan egyptiläistä kulttuuria, kuten esimerkiksi keramiikkaa. Myös tämä tutkimussuunta on kuitenkin jouduttu hylkäämään umpikujana.
Mitä arkeologia sitten osaa kertoa meille niistä ihmisistä, jotka myöhemmin perustivat Israelin kuningaskunnan? Tiedämme melko suurella varmuudella, että Kanaanin alueella oli useita linnoitettuja kaupunkeja keskimmäisellä pronssikaudella. 1500-luvun aikana nämä kuitenkin tuhoutuivat mahdollisesti hyksojen ja egyptiläisten käymissä taisteluissa ja erityisesti ylänköalueet olivat tämän jälkeen erittäin harvaan asuttuja. Väestö keskittyi rannikolle. Myös muutamia pienempiä linnoitettuja kaupunkeja sisämaassa rakennettiin uudelleen ja asutettiin. Ne, kuten kaikki muutkin alueet Kanaanissa olivat kuitenkin egyptiläisten etupiiriä aina vuoteen 1130 asti. Rautakauden alussa 1200-luvulta alkaen ylänköalueen väkimäärä alkoi yhtäkkiä kasvaa niin, että siellä asui jonkin ajan kuluttua jo noin 25000 ihmistä.
Siirtymä rannikolta sisämaahan saattaa keskustella Merneptahin steelan kanssa. Siinä mainitut Egyptin viholliset Israelia lukuunottamatta ovat rannikolta. On siis perusteltua olettaa, että ainakin osa israelilaisista on tällöin asunut lähempänä rannikkoa, esimerkiksi kuvitteellisen kartan Danin, Manassen ja Asserin heimojen alueilla.
Israelin 12 heimoa ja niiden alueet Raamatun mukaan
(Wikimedia Commons)
Merikansojen vaellusten ja rannikon levottomuuksien vuoksi israelilaiset olisivat joutuneet siirtymään syvemmälle sisämaahan, missä oli enemmän tilaa. Täältä vuoristoseudulta he olisivat myöhemmin levittäytyneet etelään Juudan heimon alueelle, minne pysyvää asutusta syntyi vasta hieman myöhemmin kuin pohjoiseen. Nämä eri heimot ovat pikkuhiljaa rakentaneet omaa yhtenäiskulttuuria, joka on pohjautunut heille kaikille yhteiseen melko köyhään paimentolaiselämään karulla ylängöllä. Ajan saatossa tuo side on vahvistunut ja lopulta osa heimoista on kriisitilanteessa yhdistynyt karismaattisen johtajan ympärille niin, että yksi heimopäällikkö on nostettu muiden yläpuolelle. Raamatussa tällainen henkilö on Daavid, joka nousee kuningas Saulin sotapäällikkönä korkeaan asemaan, mutta joutuu myöhemmin taistelemaan sisällissodassa tämän poikaa Ish-Bosetia vastaan. Vaikka Kuninkaiden kirjan tapahtumista ja kuningas Daavidista ei olekaan suoria todisteita, on hyvin mahdollista, että muisto sisällissodasta ja kuningaskunnan synnystä on säilynyt suullisessa perimätiedossa, joka on myöhemmin kirjoitettu muistiin.
Tel Danin steelassa 900-luvulta eaa. mainitaan mahdollisesti Israel ja Daavidin huone
(Wikimedia Commons)
TLDR: (Too Long, Didn't Read)
Historiantutkimuksessa yleisesti hyväksytyimpien hypoteesien mukaan Israelin alkuperä ei ole Egyptissä ja Mooseksen kirjojen kertomus on pääosin fiktiivinen. Siinä ja sitä seuraavissa Joosuan ja Tuomarien kirjoissa on kuitenkin voinut säilyä osia, joiden alkuperä on jopa pronssi- ja rautakausien vaihteesta 1200-luvulta eaa. Näitä ovat esimerkiksi Deboran laulu ja runo Yahwe-jumalasta, joka tulee Edomin maasta. Erilaisten ihmisryhmien, kuten hyksojen, habirujen ja shasujen liittäminen muinaisiin israelilaisiin on vähintäänkin ongelmallista, mutta on myös mahdollista, että näiden ihmisryhmien tarinat ovat jollain tavalla osa sitä kollektiivista muistia, jonka pohjalta Vanhan Testamentin kertomukset on rakennettu. Vaikutusvaltainen symbioosihypoteesi esittää, että Israelin valtio muodostui pikkuhiljaa erilleen muusta kanaanilaisesta kulttuurista erityisesti maantieteellisistä syistä. Israel-nimi saattaa tulla sanoista yisra-el, mikä tarkoittaa "El taistelee". Näin ollen Israel olisi nimensä puolesta voimakkaasti kytköksissä kanaanilaisten uskontoon ja sen pääjumalaan Eliin. Syyt, miksi israelilaiset ovat eriytyneet omaksi etniseksi ryhmäkseen, eivät kuitenkaan ole selviä. On myös mahdollista, että juutalainen identiteetti on kehittynyt vasta huomattavasti rautakauden ensimmäisiä vuosisatoja myöhemmin ja siitä syystä emme pysty erottamaan sitä muista kanaanilaisista kulttuureista ennen kuin vasta myöhempinä aikoina.
Lähteet
Hacket J. A. "There Was No King in Israel": The Era of the Judges. Coogan M. D. (toim.) The Oxford History of the Biblical World. 1998.
Noll K. L. Canaan and Israel in Antiquity: A textbook on history and religion. Second edition. 2013.
Pitard W. T. Before Israel: Syria-Palestine in the Bronze Age. Coogan M. D. (toim.) The Oxford History of the Biblical World. 1998.
Redmount C. A. Bitter Lives: Israel in and out of Egypt. Coogan M. D. (toim.) The Oxford History of the Biblical World. 1998.
Rudd. S. They're digging up Bible stories! Luettavissa osoitteessa: http://www.bible.ca/archeology/bible-archeology-victory-stele-of-merneptah-israel-1205bc-israel-berlin-statue-pedestal-relief-1350bc.htm (10.2.2019)
Stager L. E. Forging an Identity: The Emergence of Ancient Israel. Coogan M. D. (toim.) The Oxford History of the Biblical World. 1998.
Wikipedia:
- https://en.wikipedia.org/wiki/Merneptah_Stele (10.2.2019)
- https://en.wikipedia.org/wiki/Tel_Dan_Stele (10.2.2019)
- https://en.wikipedia.org/wiki/Twelve_Tribes_of_Israel (10.2.2019)
ps. Harrastelija-arkeologi Ron Wyatt väitti 1970-luvulla löytäneensä Punaisen meren pohjasta korallimuodostelmia, jotka olisivat muodostuneet egyptiläisten sotavaunujen ympärille ja siten saaneet erikoisen muotonsa. Wyatt kertoi löytäneensä myös ihmisten ja hevosten luita sekä kultaisen sotavaununrenkaan paikalta, jonka hän katsoi olleen todennäköisin paikka Punaisen Meren ylitykselle. Kukaan ei ole päässyt tutkimaan Wyattin merestä nostamia löytöjä, mutta 2000-luvulla tehty robottisukellus vahvisti, että pohjassa on erikoisia pyöreitä korallimuodostelmia. Wyatt ehti uransa aikana löytää sotavaunujen lisäksi mm. Nooan arkin, Sodoman ja Gomorran, Babelin tornin Turkista sekä Jeesuksen kuivunutta verta. Tehokas kaveri.
Linkit tutkielman eri osioihin
Linkit tutkielman eri osioihin
Kommentit
Lähetä kommentti